Nuorten EM-kilpailut päättyivät pettymykseen

10.07.2018

Maanantaina, 2.7, alkoi minun ensimmäinen ulkomaanmatkani kohti nuorten EM-kilpailuja, jotka järjestettiin Unkarin Györissä. Keltanokkana tuli koettua aika paljon uutta ja hienoa matkan aikana. 


Omaa kilpailuani sain odottaa aika kauan. Karsinta oli vasta perjantaina, eli minulla oli kolme kokonaista päivää aikaa valmistautua kaikin tavoin ensimmäiseen arvokisaani. Valmistautuminen sujui hyvin, ainoastaan alaselän kipuilu varjosti heittotreenejä. Onneksi joukkueessa oli mukana hieroja ja fysioterapeutti, jotka saivat alaselän lihasjännityksiä helpottamaan ja pääsin heittämään niin, että selkä ei vaivannut enää kilpailussa. 

Karsinta käytiin 12.30 paikallista aikaa. Oli todella lämmin, ja kilpailussa itselläni oli hieman löysä olo. Uusi tilanne jännitti myös kovasti ja heittoon taisi tulla vähän liikaa puristustakin. Koska ensimmäiset heitot kaarsivat vain vaatimattomasti 46:een metriin, aiheutti se myös lisäjännitystä karsintakilpailuun. Kolmannella yritykselläni sain heitettyä kuitenkin 49.67 m, joka riitti onneksi finaaliin. Olin karsinnan 11. 

Finaaliin lähdettiin nollaamalla ajatukset karsintakilpailusta. Kävimme aamulla ennen finaalia vielä korjaamassa askelmerkkejä harjoituskentällä ja finaaliin lähdettiin rennoin mielin. Tässä kohtaa kaikki vielä tuntui hyvältä ja olin varma, että olisin ennätyskunnossa. 
Kilpailukentälle tullessa olo tuntui hyvältä, todella energiseltä. Harjoitusheitot onnistuivat myös paremmin kuin karsinnan heitot. Edelleen minulla oli säätämistä askelmerkkien kanssa, ja ne toivat omalta osaltaan epävarmuutta kilpailuun. Itse asiassa finaalini kaatui lopulta siihen, että en päässyt kunnolla askelmerkille ja jouduin jarruttamaan viivalle. En saanut heittoon tarpeeksi vauhtia, vaan kaikki heitot tulivat jarrutellen viivalle. Finaalin tuloksekseni jäi vaatimattomat 49.71 m.


Kyllähän tuollainen tulos harmittaa vietävästi. Siinä vähän maailma romahti ympäriltä, kun jäin 9. ja finaalin ulkopuolelle. Olin kunnossa. Ennätyskunnossa. Tekniikka ei vain toiminut ja heittojen mittakin sen näyttää. En voi syyttää suorituksestani pelkästään askelmerkkejä, jotka eivät sopineet. Nyt lähdetään korjaamaan näitä ongelmia, ja palataan vähän parempana kisakentille.

Kisat olivat superhienot. Se fiilis kentällä oli ihan sanoinkuvaamaton. Kyllä vähän isommat kisat sytyttää ihan eri tavalla kuin pikkukisat kotona Suomessa. Koko reissu ja Suomen joukkue oli mahtava. Erityisesti joukkueelle kiitosta siitä, kun tsemppasivat niin hyvin minua vaikeuksien ja pettymyksien keskellä, kuten myös joukkuetovereita kisakentällä.

Vaikka nyt vielä koko reissu tuntuu hukkaanheitetyltä ja on edelleen vähän tyhjä olo omasta suorituksesta, oli tämä kisamatka arvokas kokemus. Nyt jatketaan treenejä kotona ja tarkoituksena olisi myös kokeilla piakkoin heittää naisten 600g keihäällä.